Kadonnut E. woodii, historiallinen kasvitieteellinen ihme, joka on peräisin dinosauruskaudesta, ei enää kasva luonnossa. Tämä muinainen kasvi löytyi viimeisen kerran villinä Etelä-Afrikan Ngoye-metsästä 1800-luvun lopulla. Tämä yksinomaan uroksellinen laji kohtaa olemassaoloon liittyvän uhan, sillä tunnettuja naaraskasveja ei ole löydetty, mikä jättää sen tulevaisuuden epävarmaksi.
Tutkijat työskentelevät ahkerasti varmistaakseen tämän esihistoriallisen kasvin jatkuvan olemassaolon, pääasiassa jälkeläisten avulla, jotka kasvatetaan kasvitieteellisissä puutarhoissa. Tunnustaen tilanteen kiireellisyyden tutkijat hyödyntävät nyt nykyaikaista teknologiaa tutkiakseen tiheää Ngoye-metsää, joka on suurelta osin kartoittamaton. Dronet, joissa on monispektrikamerat, liitävät yli metsän katoksen tarkkaillen huolellisesti metsän maisemaa toivoen löytävänsä piilotetun naaras E. woodiin.
Tämä tehtävä on tähän mennessä tuottanut yli 15 000 kuvaa, mutta se edustaa vasta tämän suuren laajuisen retken alkuvaiheita. Tämän valtavan tietomäärän seulomiseksi tekoälyä (AI) käytetään mahdollisten naaraskasvien tunnistamiseen muodon tunnistusalgoritmien perusteella. Vaikka perusteellista etsintää on tehty, vain pieni osa metsästä on skannattu, mikä kertoo edessä olevasta valtavasta tehtävästä.
Kohdatessaan vaikean tilanteen mahdollisuudesta olla löytämättä luonnollista naarasvastinetta, tutkijat harkitsevat miesten kasvien sukupuolen manipulointia. Toisin kuin muilla siemenverson lajeilla, jotka ovat voineet muuttaa sukupuolta ympäristön muutosten seurauksena, todisteiden valossa olosuhteiden, kuten lämpötilan, muuttaminen voi saada uroksen E. woodiin muuttumaan naaraaksi, tarjoten siten toivonkipinän esihistoriallisen sukulinjan säilymiselle.
E. woodiin, jota kutsutaan myös Woodin siemenversona, pula koskettaa laajempaa keskustelua koskien biologista suojelua, ilmastonmuutosta ja kasvilajien geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyttä. Siemenverson lajit, mukaan lukien E. woodii, ovat yksiä maan vanhimmista siemensyöjäkasveista ja ne ovat olleet olemassa noin 300 miljoonaa vuotta. Ne ovat todistaneet ja selvinneet massiivisista maapallon muutoksista ja niitä kutsutaan usein eläviksi fossiileiksi. Kuitenkin niiden selviytyminen on nyt uhattuna ihmistoiminnan ja ympäristönmuutosten vuoksi.
Pääkysymykset ja vastaukset:
– Mikä ovat suurimmat haasteet E. woodin suojelussa?
Suurin haaste on ilmeinen naarasnäytteiden puuttuminen luonnossa, mikä estää luontaista sukupuolista lisääntymistä. Lisäksi tiheiden metsien kartoittaminen mahdollisten löytämättömien kasvien varalta on aikaa vievää ja resursseja vaativaa.
– Miksi naaras E. woodin löytäminen on niin tärkeää?
Naaraskasvi mahdollistaisi sukupuolisen lisääntymisen, lisäten siten geneettistä monimuotoisuutta ja parantaen lajin selviytymismahdollisuuksia. Ilman naarasta laji nojautuu yksinomaan suvuttomaan lisääntymiseen, mikä rajoittaa geneettistä vaihtelua.
– IUCN (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto)
E. woodin säilyttämisen edut ja haitat:
E. woodin säilyttämisen edut:
– Geneettisen monimuotoisuuden säilyttäminen, mikä on ratkaisevaa ekosysteemin joustavuudelle.
– Vanhojen kasvisukujen elävien edustajien ylläpitäminen, jotka voisivat tarjota tietoa kasvien evoluutiosta ja Maapallon kasviston historiasta.
– Mahdolliset löydöt hyödyllisistä yhdisteistä lääketieteelle tai tieteelle johtuen kasvin ainutlaatuisesta biologisesta rakenteesta.
Haitat ja haasteet:
– Merkittäviä resursseja ja aikaa tarvitaan suojelutoimiin, kuten tutkimuksiin, tutkimiseen ja lisääntymiseen.
– Rajallinen menestysprosentti, koska tiheiden metsien tutkiminen nykyaikaisella teknologialla on haastava tehtävä ilman takuuta naaraskasvin löytämisestä.
– Riippuvuus keinotekoisista keinoista lisääntymiseen ei välttämättä ole kestävää pitkällä aikavälillä, erityisesti ilman geneettisen monimuotoisuuden lisäämistä sukupuolisen lisääntymisen kautta.
Keskustelunaiheet:
Yritykset manipuloida olemassa olevien miesten kasvien sukupuolta herättävät eettisiä kysymyksiä ihmisen puuttumisesta luonnollisiin prosesseihin. Jotkut saattavat väittää, että meidän tulisi antaa luonnon hoitaa asiat, kun taas toiset kannattavat voimakasta suojelutoimintaa pelastaakseen sukupuuton partaalla olevan lajin.
E. woodin säilyttämiseksi suunnatut erilaiset strategiat – etsivät kookkaita naaraskasveja tai harkitsevat kasvin sukupuolen manipulointia – korostavat sekä kekseliäisyyttä että epätoivoa näiden korvaamattomien lajien suojelemispyrkimyksissä. Kyseessä on vetoomus tieteelliselle yhteisölle keskittyä biodiversiteetin säilyttämiseen ennen kuin useammat lajit saavuttavat tällaisen kriittisen uhanalaisuuden.