Korkeakoulutuksen maisema muuttuu nopeasti, ajettuna kolmella suurella kriisillä: laskeva opiskelijamäärä, verkkokoulutuksen nousu sekä teoreettisen tiedon saavutettavuus generatiivisen tekoälyn ja muiden teknologioiden kautta. Perinteisen yliopistojärjestelmän kamppaillessa ennennäkemättömästä kilpailupaineesta käy selkeäksi, että perustavanlaatuinen muutos on välttämätön.
Huippuosaaja tekoälyn tutkija ja koulutuksen muutoksen puolestapuhuja David E. Goldberg on sitä mieltä, että nykyaikaisen yliopiston, joka juontaa juurensa yli 900 vuoden taakse, rakennetta on päivitettävä vastaamaan digitaaliajan vaatimuksia. Kirjassaan ”Koko uuden koulutuksen käsikirja: Korkeakoulujärjestelmän uudelleenkäynnistys ihmiskontaktin ja oivalluksen kautta digitaalisessa maailmassa” Goldberg esittelee viisi olennaista muutosta, jotka ovat ratkaisevia konkreettisen muutoksen saavuttamiseksi ja opiskelijoiden valmistamiseksi tulevaisuuteen.
Ensimmäinen muutos, jonka Goldberg tunnistaa ”Schoenin muutoksena”, korostaa siirtymistä teknisestä rationaalisuudesta käytännölliseen heijastavaan toimintaan. Tämä muutos tunnustaa keskustelutaitojen, kuten havainnoinnin, kuuntelemisen ja kysymisen, merkityksen käytännön soveltamisessa.
Toinen muutos, tunnettu nimellä ”Aivot tikulla -muutos”, tunnustaa harjoittajien olevan inhimillisiä olentoja tunteineen ja kehoineen. Se korostaa tunteiden ja kehollisen tiedon sisällyttämisen merkitystä käytäntöön, sillä ne ovat olennainen osa yksilöiden kokonaisvaltaista kehitystä.
Filosofi Ludwig Wittgensteinin innoittaman kolmannen muutoksen, ”Wittgensteinin muutoksen”, painopiste on kielessä luovana ja muuntavana prosessina. Goldberg painottaa kielen roolia käytännössä ja kannattaa haastavan ymmärryksen hienostunutta soveltamista puheakteista ja niiden vaikutuksesta maailmamme muokkaamisessa.
Neljäs muutos, ”Pienet vedot -muutos”, haastaa perinteisen korostuksen syynvarmuuteen ja suunnitteluun. Goldberg puoltaa epävarmuuden ja kokeilun omaksumista oppimisprosessin normaaleina osina. Hän esittelee Sarasvathyn effectuaation teorian, joka kannustaa oppijoita ottamaan pieniä mutta harkittuja riskejä, edistäen sopeutumiskykyä ja joustavuutta epävarmoissa ympäristöissä.
Viides ja viimeinen muutos, ”Yhteisvastaisten muutos”, haastaa ajatuksen löytää lopullisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin. Goldberg korostaa vastakkaisuuksien tai yhteisvastaisten tunnistamisen ja omaksumisen tärkeyttä. Sen sijaan, että suosittaisiin toista toisen edelle, on olennaista ymmärtää yhteisvaikutus tiimityön ja yksilötyön, suunnan ja vapauden tai tutkimuksen ja opetuksen välillä. Tämä tietoisuus sallii hienovaraisempia ongelmanratkaisutapoja.
On tärkeää huomata, että nämä viisi muutosta eivät ole tarkoitettu korvaamaan perinteistä korkeakoulujärjestelmää. Sen sijaan ne tulisi integroida olemassa olevien taitojen kanssa, mikä johtaa tasapainoisempiin opiskelijoihin, jotka menestyvät sekä teoriassa että käytännössä. Kehittämällä asiantuntemusta tiedon soveltamisessa ja harjoittamisessa opiskelijat saavat merkittävän edun tekoälyyn nähden, jolla ei ole aidosti ymmärrystä eikä tarkoitusperää.
Niin kuin Goldberg osuvasti sanoo, ”Tekoälyn nousu on johtanut pelkoon, että ihmiset korvataan,” mutta ottamalla käyttöön nämä olennaiset muutokset korkeakoulujärjestelmä voi korjata ja uudelleenmuotoilla itsensä opiskelijoiden voimaannuttamiseksi. Varustamalla heitä taidoilla, jotka korostavat sitä, mitä ihmiset voivat tehdä, mutta tekoäly ei, voimme varmistaa heidän kilpailukykynsä ja merkityksellisyytensä tulevaisuudessa.
—
UKK-osio:
The source of the article is from the blog queerfeed.com.br