Pikkunäyttelijä ja stuntti-ihminen Kiran Shah, joka tunnetaan rooleistaan elokuvissa kuten Superman, Taru Sormusten Herrasta ja Tähtien Sota, kohtaa uuden haasteen elokuvateollisuudessa – tekoäly (AI). Teknologian kehittyessä Kiran pelkää, että ohjaajien ei enää tarvitse valita pikkunäyttelijöitä rooleihin, jotka vaativat keijumaisia ja kääpiömäisiä mittasuhteita. Tämä voisi mahdollisesti vaikuttaa monien ihmisten työllistymiseen.
Kuitenkin Kiran näkee myös positiivisen puolen muuttuvassa maisemassa. Hän uskoo, että pikkunäyttelijöillä on ollut viime vuosina enemmän mahdollisuuksia, ja hän attribuoi tätä muutosta ohjaaja Terry Gilliamille. Gilliam valitsi pienikokoisia ihmisiä päärooleihin vuoden 1981 elokuvassaan Aikaheput, mikä oli poikkeus tuolloisessa normissa. Kiran mainitsee Warwick Davisin, Deep Royn ja Peter Dinklagen esimerkkeinä pikkunäyttelijöistä, jotka ovat menestyneet eri rooleissa ja ammateissa. Hän uskoo, että pienikokoiset ihmiset voivat näytellä mitä tahansa hahmoa, olipa kyseessä sitten lääkäri, kirjanpitäjä tai mikä tahansa muu.
Kiranin ura elokuvateollisuudessa alkoi 1970-luvulla, kun hän pääsi mukaan elokuviin Christopher Reeven kaksoisolentona elokuvassa Superman. Uransa aikana hän on tehnyt stuntteja ja näytellyt erilaisia olentoja elokuvissa kuten Kadonneen aarteen metsästäjät ja Tumma kristalli. Hän oli lähellä saada roolin R2-D2:na alkuperäisessä Tähtien Sota -elokuvassa, mutta päätyi lopulta tähdittämään jatko-osia ja spin-offeja.
Haasteista ja teknologian kehityksestä huolimatta Kiran säilyttää optimisminsa. Hän kertoo kokemuksestaan työskennellessään Taru Sormusten Herrasta -trilogiassa, jossa hän toimi näyttelijädublöörinä matkimalla pääosanäyttelijöiden eleitä ja tunteita. Hän mainitsee myös vakavan stunttivamman, jonka hän sai kuvatessaan viimeistä Taru Sormusten Herrasta -elokuvaa.
Kiranan viimeisin rooli on elokuvassa Jotain pimeässä navetassa, jossa hän esittää skandinaavisen mytologian inspiroimaa navetan keijua. Mahdollisuus tuli esiin, kun elokuvan kuvausryhmän päällikön vaimo näki Kiranin elokuvassa Velho, Suuri Leijona ja vaatekaappi ja ajatteli hänen sopivan täydellisesti rooliin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka tekoäly voi aiheuttaa uhkan pikkunäyttelijöille elokuvateollisuudessa, myös uusia mahdollisuuksia nousee esiin. Kiran säilyttää toiveikkuutensa ja uskoo, että pikkunäyttelijät voivat jatkaa menestystään ja näyttää taitojaan monenlaisissa rooleissa.
The source of the article is from the blog maltemoney.com.br