Tekoäly (AI) on soluttautunut akateemiseen maailmaan tavalla, joka ei ole ollut aiemmin tunnettua. Useat tutkimusartikkelit, jotka on julkaistu eri tieteellisissä julkaisuissa, epäillään nyt olevan ainakin osittain tekoälyn laatimia, tuoreen raportin mukaan.
404 Median tekemä tutkimus valaisi huolestuttavaa tilannetta, jossa AI-generoituja artikkeleita on akateemisissa julkaisuissa. Tämä ilmiö on herättänyt laajempaa keskustelua siitä, miten AI-teknologia vaikuttaa akateemiseen kenttään kokonaisuutena.
Raportti kiinnittää huomiota Googlen Scholar-julkaisuhakuun tehdyn haun tuloksiin. Haussa käytettiin tiettyjä AI:lle ominaisia ilmaisuja, kuten ”Viimeisimmän tietoni mukaan” ja ”Minulla ei ole pääsyä reaaliaikaiseen tietoon”. Yllättäen yli 100 tutkimusta nousi esiin tuloksissa, viitaten siihen, että niiden luomisessa on saattanut olla mukana tekoälyä.
On huomionarvoista, että nämä tekoälyn luomat artikkelit eivät rajoitu heikkolaatuisiin tieteellisiin julkaisuihin. Myös arvostetut lehdet ovat tietämättään julkaisseet tällaisia artikkeleita, mikä herättää huolta laadunvalvonnasta, hyväksymiskriteereistä ja maksullisen julkaisemisen yleisyydestä akateemisessa maailmassa.
Esimerkki raportissa mainitsee erään rohkean tekoälyn luoman artikkelin. Erääseen kemiaa käsittelevään arvostettuun Surfaces and Interfaces -lehteen lähetetty artikkeli, jonka otsikko oli ”Kuparipohjaisen metalli-orgaanisen-kehyksen kolmiulotteinen huokoinen verkostorakenne – aramidiselluloosierotin tehostaa litiummetallianodipatterien elektrokemiallista suorituskykyä”, herätti Bellingcat-tutkija Kolina Koltaisin mielenkiinnon. Artikkelin johdannossa käytettiin lausetta ”Tässä on mahdollinen johdanto aiheeseesi”, mikä muistutti vahvasti kohteliasta vastausta, joka oli luotu tekoälyllä.
Futurismin tekemät lisätutkimukset paljastivat samankaltaisia tapauksia, joissa tekoäly oli mukana akateemisessa kirjoittamisessa. Vaikka joissain artikkeleissa tekoälyä käytettiin ”yhteisautorina” tai osoitettiin tekoälyn rajoitukset tutkimustyökaluna, oli lukuisia tilanteita, joissa akateemikot olivat turhan laiskasti käyttäneet tekoälyä tekstien luomisessa.
Tekoälyn luomien artikkeleiden olemassaolo arvostetuissa lehdissä viittaa laajempaan tekoälyn soluttautumiseen akateemiseen maailmaan kuin aiemmin on ymmärretty. Tämä herättää kysymyksiä näiden arvostettujen instituutioiden rehellisyydestä ja vaatii tiukempia standardeja estämään älyllisen integriteetin lisähuonontuminen.
Luonnossa vuonna 2023 tehty kysely korostaa tekoälyn työkalujen yleisyyttä akateemisessa kirjoittamisessa. Noin 1 600 vastaajasta noin 30 prosenttia myönsi käyttävänsä tekoälytyökaluja kirjoitusprosessissaan.
Kuinka tekoäly-generoidut artikkelit tunnistetaan?
AI-generoitujen artikkelien tunnistaminen voi olla haastava tehtävä. Tietyt ilmaisut tai kielenkäytön kaavat voivat viitata tekoälyn osallistumiseen, kun taas hienovaraisemmat tekoälyteknologian käytöt voivat olla vaikeampia havaita. Tunnistusmallit, joita käytetään tekoälyllä generoidun tekstin tunnistamiseen, ovat osoittautuneet riittämättömiksi, mikä korostaa tarvetta parantaa mekanismeja tämän ongelman torjumiseksi.
Minkä vaikutuksen tekoälyn luomilla artikkeleilla on akateemiseen maailmaan?
Tekoälyn luomien artikkeleiden olemassaolo herättää huolia akateemisten instituutioiden rehellisyydestä. Se korostaa olemassa olevia ongelmia laadunvalvonnan, hyväksymiskriteerien ja mahdollisten pay-to-play-käytäntöjen ympärillä akateemisessa maailmassa. Tiukemmat standardit ja parannetut mekanismit tekoälyn luomien sisältöjen havaitsemiseksi ovat välttämättömiä akateemisen julkaisemisen uskottavuuden säilyttämiseksi.
Kuinka yleisesti tekoälytyökaluja käytetään akateemisessa kirjoittamisessa?
Vuonna 2023 Nature-lehdessä tehty kysely paljasti, että noin 30 prosenttia tiedemiehistä myönsi käyttävänsä tekoälytyökaluja avustaakseen heitä kirjoittamaan artikkeleita. Tämä osoittaa merkittävän määrän tekoälytyökalujen käyttöä akateemisessa kirjoittamisessa ja korostaa tarvetta kattaville ohjeille ja standardeille alalla.
Lähde:
– [Nature – Tutkimus tiedemiehistä](https://www.nature.com/articles/s41563-023-0210-8)
The source of the article is from the blog radardovalemg.com