Tekoälyllä (AI) on potentiaalia mullistaa eri osa-alueita maailmassamme, mukaan lukien vesivarojen hallinta. AI:n puolestapuhujat väittävät sen voivan auttaa ratkaisemaan globaaleja vesipulmiä, edistäen sekä ympäristön kestävyyttä että sosiaalista kehitystä. Kuitenkin vesitutkijoina, jotka tutkivat veden, ympäristön ja globaalin eriarvoisuuden välistä suhdetta, meitä kiinnostaa, tarjoaako tekoäly todellisia mahdollisuuksia vai pahentaako se olemassa olevia haasteita.
Tällä hetkellä on kasvava määrä tutkimuksia, jotka tutkivat tekoälyn sovelluksia vesienhallinnassa. Nämä tutkimukset selvittävät, miten AI voi tehostaa veden käyttöä, seurata maataloutta, parantaa vesiturvallisuutta ja optimoida jäteveden käsittelyä. Esimerkiksi tekoälyä hyödyntävät biosensorit ovat osoittaneet kykynsä havaita myrkyllisiä kemikaaleja juomavedestä tarkemmin verrattuna perinteisiin laadunvalvontakäytäntöihin.
Lisäksi tekoälyllä on mahdollisuus muuttaa maatalouden toimintatapoja mahdollistamalla älykkäiden koneiden, robottien ja antureiden kehittämisen, jotka optimoivat viljelyjärjestelmiä. Älykkäät kastelujärjestelmät esimerkiksi analysoivat dataa automatisoidakseen kastelua, säilyttääkseen vettä ja havaitakseen vuodot. Nämä etenemiset tekoälyä hyödyntävässä vesienhallinnassa lupaavat ratkaisuja kriittisiin globaaleihin vesipulmiin.
Vaikka potentiaaliset hyödyt ovat merkittäviä, on tärkeää ottaa huomioon tekoälyn vaikutus veden käyttöön ja sen epäsuorat seuraukset. Alustavat tutkimukset osoittavat, että tekoälyllä on merkittävä vesijalanjälki. Vettä tarvitaan jäähdyttämään AI-laskentaa pyörittävät palvelimet ja energiantuotanto. Mitä enemmän tekoäly integroituu yhteiskuntaan, sitä odotettavissa on sen vesijalanjäljen merkittävä kasvu.
Esimerkiksi nouseva ChatGPT-mallien rooli on johtanut vertailuihin Google-hakujen vesikulutuksen kanssa. Yksittäinen Google-haku kuluttaa puoli millilitraa vettä energian tuotantoon, kun taas ChatGPT käyttää 500 millilitraa vettä viidestä 50 kysymyksestä. Lisäksi tekoälyn laitteistojen tuotanto, joka vaatii resurssivoimaista harvinaisten materiaalien louhintaa, edistää vesien saastumista ja ympäristön heikentymistä.
Puolijohteet, mikropiirit ja erilaiset tekoälyn tuotantoon liitetyt laitteistokomponentit vaativat merkittäviä määriä vettä koko valmistusprosessin ajan. Datakeskukset, jotka palvelevat tekoälyn koulutusta ja käyttöä, kuluttavat merkittävästi energiaa ja tarvitsevat runsaasti veden ottoja. Vuoteen 2027 mennessä teknologiayritysten toiminnassa olevat datakeskukset saattavat vaatia 4,2–6,6 miljardia kuutiometriä vettä.
Nämä löydökset valottavat veden käytön karua todellisuutta teknologia-alalla. Suuret teknologiayritykset eivät usein ole tietoisia todellisesta vedenkulutuksestaan, ja arviot jäävät usein alakanttiin. Vesien jäähdyttämiseen liittyvä veden kysyntä vain voimistuu, mikäli maailman keskilämpötilat nousevat ilmastonmuutoksen seurauksena.
Teknologia-alan poikkeuksellinen veden kysyntä on johtanut protesteihin yhteisöiltä, joita koettelevat vähenemässä olevat vesivarat. Googlen datakeskus The Dallesissa, Oregonissa, on herättänyt huolta, sillä se kuluttaa neljänneksen paikallisen kaupungin vedestä, luoden paineita lähialueiden elinkeinoille. Taiwanissa, joka tuottaa 90% maailman kehittyneistä puolijohteista, vesipula on kannustanut toimenpiteisiin, kuten pilvien kylvö, veden suolavesi
UKK (Usein Kysytyt Kysymykset)
The source of the article is from the blog girabetim.com.br